Finanssimaailma valkokankaalla

Elokuva- ja erityisesti dokumenttimaailmassa korostuvat aika-ajoin tietyt aihepiirit. Viime kuukausien aikana Suomen televisiossa, elokuvateattereissa sekä festivaaleilla on nähty suorastaan huvittavan paljon Wall Street elämää käsittelevää materiaalia.  Täten tuntui oikealta ajalta tehdä tilannekartoitus.

Helmi-maaliskuun aikana suomalainen televisio viihdytti niin kotimeklareita kuin muita liikemaailmaan mieliviä esittämällä kummatkin ”Wall Street” elokuvat. Ensin nähtiin vuonna 1987 ilmestynyt kasinotalouden hohtoa käsittelevä klassikko, mitä seurasi vaihtelevia arvioita saanut, vuoden 2008 finanssikuplan puhkeamiseen keskittyvä jatko-osa. Näistä elokuvista ensimmäistä on useissa vertailuissa tituleerattu kaikkien aikojen parhaaksi Wall Street toimintaa käsitteleväksi elokuvaksi. Gordan Gekko lienee yksi aikansa tunnetuimpia antisankareita ja pakkohan se on todeta, että ensimmäisenkin ”Wall Street” elokuvan juonen  alla kytevät pääteemat ovat edelleen ajankohtaisia.  Gordan Gekkon viesti katsojalle, ”ahneus on hyvästä”, on kenties moraalisesti kyseenalaistettava, mutta jos realistisesti ajatellaan niin läsnä liikemaailman jokapäiväisessä elämässä.

Joitain viikkoja sitten Maikkari esitti myös astetta feministisemmän tulkinnan Wall Street elämästä. Kyseinen filmatisointi oli Melanie Griffithin tähdittämä, ryysyistä rikkauksiin tarina ”Working Girl”. Vaikka elokuva keskittyy juonessaan huomattavasti enemmän siinä kytevään kolmiodraamaan kuin itse Wall Streetiin, onnistuu se nostamaan esille kysymyksiä liittyen naisten rooliin liikemaailmassa. 1980-luvulle sijoittuva ”Working Girl” pui naisten ja miesten asemaan liittyviä ennakkoluuloja sekä vihjaa tarpeesta aktivoitua lasikaton hajottamiseksi. Viimeisen 30 vuoden aikana maailmassa tapahtuneista muutoksista huolimatta samat haasteet ovat edelleen läsnä. Omalla kohdalla elokuva muistuikin mieleen kuunnellessani helmikuun viimeisellä viikolla Helsingissä pidetyssä World NGO Day tilaisuudessa Suomen liike- ja virkanaisten liiton puheenjohtajan Leena Roivaksen puhetta. Hän käsitteli esimerkiksi miesten ja naisten välisiä palkkaeroja sekä etenemismetodeja työpaikkahierarkiassa.

Jättääkö ”Working Girl” sitten jotain samaistuttavaa miespuolisille katsojille? Kenties elokuvan voisi todeta osoittavan, että vain omalla päättäväisyydellä ja ajoittain suoranaisella röyhkeydellä voi edesauttaa urakehitystään. ”Wall Street” elokuvissa Gordan Gekko naureskelee kovalle työlle, mutta ”Working Girl” tarinan päähenkilö Tess McGill (Melanie Griffith) joutuu ymmärtämään, että eteneminen vaatii panostusta ja kykyä ottaa riskejä.

Belfortin opit

Faktaa on se, että alkuvuoden todellinen elokuvatapaus on valkokankaita tällä hetkellä koristava, auliaasti Oscar ehdokkuuksillakin huomioitu ”Wolf of Wall Street”. Kyseinen elokuva kertoo 90-luvun alun pörssimarkkinoiden kuninkaasta, myöhemmin talousrikoksistaan tuomitusta ja nykyään useiden miljoonien velkojen varjossa elävästä Jordan Belfortista. Jännittävällä tavalla Belfort tuo mieleen myös ”Wall Street” elokuvien Gordan Gekkon. Onhan kysessä todellinen antisankari, joka kuitenkin tosielämän meklareiden mielessä vaikuttaa olevan lähempänä rockstaraa kuin talousrikollista.

MAINOS – ARTIKKELI JATKUU ALEMPANA

Mutta mikä tekee ”Wolf of Wall Street” elokuvasta mainitsemisen arvoisen? Siis sen lisäksi, että kyseisessä, liki kolmen tunnin mittaisessa, filmatisoinnissa nähdään viidettä kertaa yhteistyössä Hollywood legendat Leonardo DiCaprio ja Martin Scorsese sekä sen että siinä käytetään 502 kertaa sanaa ”fuck”, joka takasi elokuvalle maailmanennätyksen kyseisen sanan käytössä. Kyteekö meganimien ja upean visuaalisen tulkinnan alla muuta erikoista? Voiko ”Wolf of Wall Street”, edellä mainittujen esimerkkien tyyliin, opettaa katsojalle jotain uutta finanssimaailmasta? Forbes lehti otti askeleen pidemmälle ja vastasi tähän kysymykseen kirjoittamalla artikkelin siitä, mitä ”Wolf of Wall Street” voi opettaa meille elämästä ja siinä menestymisestä. Kyseinen artikkeli keskittyi tarkastelemaan elokuvan kohtausta, jossa Jordan Belfort (Leonardo DiCaprio) on jäänyt jo kyttien käsiin huijauksistaan ja pakotetaan käyttämään kuuntelulaitetta muiden rikoskumppaneiden paljastamiseksi. Kun hän marssii työpaikalleen ja päätyy keskustelemaan työtoverinsa Donnie Azoffin (Jonah Hill) kanssa, hän työntää pöydän yli lapun, jossa kertoo käyttävänsä kuuntelulaitetta ja varoittaa Donnieta paljastamasta yhteyttään rikoksiin. Kohtaus oli Business Insiderin mukaan saanut kokonaisen leffasalillisen Wall Streetin työntekijöitä hurraamaan elokuvan ennakkonäytöksessä. Forbes taas kirjoitti siitä, kuinka kyseinen kohtaus esittelee katsojalle esimerkin vahvasta työyhteisöstä. Siitä huolimatta, että kyseinen artikkeli ilmestyi noinkin vaikutusvaltaisessa lähteessä, olisin valmis jättämään kyseisen kommentin hieman kyseenalaistettavaksi. Toisaalta myöhemmin elokuvassa Donnie maksaa takaisin kyseisen palveluksen, joka osoittaa molemminpuolista kunnioitusta ja uskollisuutta eli hyvä veli-meininkiä parhaimmillaan. Onko silti oikein tuputtaa katsojalle viestiä ”älä välitä laista vaan firmasta”?

Raha dokumentaarisessa maailmassa

Viime aikoina finanssimaailmaa on käsitelty aktiivisesti myös dokumenttimaailmassa. Syksyllä Docventures nosti kahdentoista käsittelemänsä teeman joukkoon talouden ja rahan. Ensin nähtiin ”Four Horsemen” niminen dokumentti, joka tarkasteli vapaan markkinatalouden tilannetta sekä yritysten asemaa yhteiskunnassa. Joitain viikkoja myöhemmin Riku ja Tunna keskittyivät pohtimaan rahan yhteiskunnallista arvoa. Dokumenttina nähtiin tuolloin kulutushysterian ja talouskriisin yhteentörmäyksestä kertova dokumentti ”Queen of Versailles”.

Viimeksi tammikuussa järjestetyillä DocPoint festivaaleilla yksi näytetyistä dokumenteista oli taas palkittu ”Master of the Universe”. Kyseinen subprime-velkakirjojen ja luottoluokituslaitosten koristama dokumentti kertoo entisen investointipankkiiri Rainer Vossin tarinan.  Samoin kuin aikaisemmin mainittu ”Wolf of Wall Street”, dokumentti nostaa esille kysymyksiä laki vastaan firma -asettelusta. Voss toteaa, että mikäli finanssimaailman yleisessä luonteessa halutaan saada aikaan muutosta, ei ratkaisuna toimi vain se, että tuomitaan jokainen talouden pikkurikollinen vankilaan. Tarvitaan myös muita keinoja asenteiden ja toimintatapojen muuttamiseksi.

Suomi muun maailman jalanjäljissä

Mutta mitä seuraavaksi? Koska Helsingin pörssiä käsittelevä dokumentti ei välttämättä vetoaisi koko kansaan,  toivomme Markus Selinin kokoillan tulkintaa Nokian noususta, kuninkuudesta sekä vallasta syöksemisestä. Ei ehkä vuoden feel-good elokuva, mutta takuuvarmaa viihdettä. Pikaisen googlettamisen jälkeen tosin selvisi, että elokuvahankkeita on vireillä jo kaksi. Helsingin Sanomat uutisoi syksyllä 2013 Arto Koskisen työstävän Nokia-aiheista dokumenttia, joka  pyrkii tuomaan esille alemman tason johtajien näkökulman Nokian sisällä tapahtuneisiin muutoksiin. Sen lisäksi Jussi-palkittu Maarit Lalli käsikirjoittaa parhaillaan pitkää elokuvaa otsikolla ”Nokia – Made in Finland”. Odotan mielenkiinnolla tietoa siitä, kuka päätyy Jorma Ollilan rooliin.

Vastaa